sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Vertaisesi


Olen rakastunut varjoon,
joka ei tule takaisin
Eikä se toivottu vieras oikeastaan olekaan
Olen ollut raatona lattialla
Olen ollut jumalattarena metsässä
Vuorovesi vei mukanaan liian helposti
eikä vesi edes ole vertaiseni
Vain veriveljen valalla merkityt puut tunnistan kaltaisikseni
Yhä suren menetettyjä vuosia
mutta silti huudan uusille ”Tervetuloa!”

3 kommenttia:

  1. Pidän runon voimasta, joka menneistä vastoinkäymisistä huolimatta kuuluttaa tulevan tervetulleeksi.

    VastaaPoista
  2. Huhhu, kuinka voimallista! Silti, etenkin tällaisena mt-kuntoutujana, samaistun.

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut tämän monesti. Olen vain aivan toivottoman surkea kommentoimaan. Siispä sanonkin vain, että tunnistan tässä omia tuntemuksiani. ♥ kertokoon loput.

    VastaaPoista