Suortuva

Vaikka joskus tuntuu kuin maailman olisi

parempi olla ilman minua

en voi olla ajattelematta

luokkakuvia, tyhmiä vitsejä, syvällisiä keskusteluja

äidin syliä

Sitä tyhjää tilaa, joka niissä kaikissa

olisi jos en koskaan olisi ollutkaan

En koskaan ollut vailla paikkaa

En ollut se tila, jonka vien

vaan se, jonka ansaitsen

En halunnut olla näkymätön

vaikka välillä katosinkin

Hävisin omaan hulluuteeni

kunnes löysin käteni

repimästä, tarttumasta, koskettamasta, 

harjaamasta hiuksiani

Tartuin siihen ja olin jälleen tässä