perjantai 24. huhtikuuta 2020

Pieniä ajatuksia osa 2.

1. Kannan sanojasi aina mukanani.
Se ei oikeastaan ole valinta, pikemminkin sairaus.

2. Pidän sateen äänestä, sillä se on kuin staattista kohinaa,
mutta jollain tapaa ei niin tyhjää.

3. Mutta joskus on vain sanottava,
että tämäpä on traagista, ja jatkettava elämäänsä.

4. Voimmeko hetken aikaa esittää, ettemme tunne toisiamme?
Haluaisin tervehtiä sinua ensimmäistä kertaa uudelleen, sillä olen tänään uusi ihminen.

5. Haluan, että puhut minulle keksimääsi kieltä
ja käytät ajan määreenä jotakin aivan absurdia.
Kerro minulle, että meillä on vielä ainakin himmervän verran aikaa.

6. Kasvakoon sielusi sammalta,
suonissasi virratkoon sadevesi
ja keuhkoissasi kukoistakoot villikukat.
En osaa sanoa, onko tämä kirous vai siunaus.
Miten vain, langeta se ylleni.

7. Vaikka historia yrittää meidät hiljentää, pyyhkiä pois kokonaan,
täytyy kuitenkin muistaa, että me olemme aina olleet täällä.
Emmekä me ole enää hiljaisia ja näkymättömiä.

8. Henkilökohtaisista syistä kävelen suolle,
kävelen, kunnes olen polviani myöten vedessä ja usva kieppuu ympärilläni
kutsuen astumaan eteenpäin ja minä muutun suon vartijahengeksi,
joksi minut on tarkoitettu.

9. Ajat yöllä kohti uutta elämää ja navigaattorisi ilmoittaa sinun olevan perillä.
Toden totta, navigaattorissa on paikannimi Kuolema ja olet melkein siellä.

10. Älä kysy, mitä ihmettä minä selitän. En tiedä.
Olen vain tämän viestin välittäjä, olen jo unohtanut mistä puhuin.
Yritä päästä siitä yli.