Halo

Halo pikkusormeni ympärillä
oli vain hetken harhaa
Apua ei saa anomatta
sillä eihän yhteiskunta
voi vain antaa

Matka

Luokseni tuli susi
sen meripihkaiset silmät
hehkuivat hämärässä
Kylkiluiden muodostama häkki
ei antanut periksi
takoessani nyrkeilläni
Multainen maa tuoksui elämältä
Kevät kasvoi rinnastani
kohdasta jonka susi raateli
kynsillään, hampaillaan
Rummutuksen tahti
ei koskaan muuttunut
Laulu jota kukaan ei laulanut
kaikui sisimmässäni
sai koko vartaloni resonoimaan
Ei minua muuttuneeksi sanottu
Juurakon mukana vajosin maahan
syvemmälle, laajemmalle
kaikkialle

losectrl

I need you to punch me
No need to be gentle
I need to get bruised
And you are the safest way
To get broken bone
Broken nose
Black eye
And scars on my back

I need to lose ctrl
So whack me with your keyboard
Throw your computer mouse at my head
Hell, tear your computer to pieces
And try to kill me
With every piece

And when you are done
Go out,
Smoke a cigarette
And then
Come back
And do it all over again

Neljä elementtiä

Voisinpa maalata pilviin kuvioita
Syntyä uudelleen ilman kasvoja
Vailla nimeä jolla minut kirota

Voisinpa kävellä tulessa
Ehdoitta rakastaa sinua
Siivillä maailmalta suojata

Voisinpa maahan kadota
Vaeltaa ilman pelkoa
Eksyä kasvoihin kadulla

Voisinpa elämään hukkua
Unohtaa olleeni olemassa
Pienen hetken olla jotain kaunista

Taivasvalaat

Sateen staattinen kohina
Taivas on niin märkä,
että voin kuulla
valaiden laulavan tähdistä
tuon pilviverhon yläpuolella
Musiikki kovemmalle,
niin kovalle, ettei enää ole tilaa ajatella
niin hemmetin kovalle
Syntinen savu keuhkoihin,
paljailla jaloilla poljen rytmiä maahan
Tarvitsen ihmeen
saadakseni tarpeekseni
kaikesta tappavasta
Kipinät sammuvat tuuleen
Tulen sullon purkkiin
tukahduttaakseni sen
Te sanotte tätä hulluudeksi
Minulle se on tie hulluudesta pois

Pimeän olento

Juopua kesän auringosta
tahtoi olento pimeän
Etkö kuule itkua sen,
lapsen niin kylmän ja ikävän?
Polttaa voisi aurinko
sen yhdellä katseella
Tappaa valo tahtoo sen,
luonnottoman ja väkevän
Siis astu valoihin,
aikasi on ohi
Anna maailmalle takaisin,
minkä siltä otit
Et enää kärsi kylmää,
ei pakkanen sinua palella
Astu aurinkoon,
peto hämärän
et enää saata piileskellä

Peloissansa nurkkaan käpertyy
lapsi viaton,
eksynyt oikealta tieltä
Tarttuu käteen petoksen,
nojaa olkapäähän vääryyden
Kuulee naurun viettelevän,
pimeässä näkee kuvan selvän;
Ei ketään muuta ympärillä
ei ketään kenen viereen käpertyä
Vain peto seuranaan hän pimeyteen vaeltaa,
etsii kotiaan turhaan vaan
Uskoo valheen,
vannoo rakkauttaan,
itsensä pois antaa,
kun yö maailman päälle lankeaa
Unohtaa huomisen,
unohtaa eilisen,
unohtaa kaikki menneet päivät

Omakuva

Annin pää on täynnä kaikenlaista joutavaa
Lainattuja sanoja, niitä Anni on
Anni ei osaa käyttäytyä
Annin teoista ei löydä ystävällisyyttä

Annin sanat eivät täytä hiljaisuutta
Anni on tatuoitu jumala
jonka mielessä on vielä eilisen humala
Annilta luontuu känniset runot,
mutta yön jälkeen Anni ei korjaa sanojaan
vaan jatkaa ja jatkaa vaan
kaaosta, jonka Anni hallitsee
Anni haluaisi painaa pään veteen
ja huutaa huutaa huutaa
omaa nimeään
saada Annista jälleen nimen itselleen

Annin pitäisi siivota,
Annin pitäisi pyyhkiä huulipunajäljet peilistä
voidakseen piilottaa itserakkauden

Annin runoissa on täyttä ja tyhjää
joka näkyy myös Annin silmistä
ja jos katsoo oikein tarkkaan,
niin myös Annin mielestä