sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Taivasvalaat

Sateen staattinen kohina
Taivas on niin märkä,
että voin kuulla
valaiden laulavan tähdistä
tuon pilviverhon yläpuolella
Musiikki kovemmalle,
niin kovalle, ettei enää ole tilaa ajatella
niin hemmetin kovalle
Syntinen savu keuhkoihin,
paljailla jaloilla poljen rytmiä maahan
Tarvitsen ihmeen
saadakseni tarpeekseni
kaikesta tappavasta
Kipinät sammuvat tuuleen
Tulen sullon purkkiin
tukahduttaakseni sen
Te sanotte tätä hulluudeksi
Minulle se on tie hulluudesta pois

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti