keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Matka

Luokseni tuli susi
sen meripihkaiset silmät
hehkuivat hämärässä
Kylkiluiden muodostama häkki
ei antanut periksi
takoessani nyrkeilläni
Multainen maa tuoksui elämältä
Kevät kasvoi rinnastani
kohdasta jonka susi raateli
kynsillään, hampaillaan
Rummutuksen tahti
ei koskaan muuttunut
Laulu jota kukaan ei laulanut
kaikui sisimmässäni
sai koko vartaloni resonoimaan
Ei minua muuttuneeksi sanottu
Juurakon mukana vajosin maahan
syvemmälle, laajemmalle
kaikkialle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti