sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Pimeän olento

Juopua kesän auringosta
tahtoi olento pimeän
Etkö kuule itkua sen,
lapsen niin kylmän ja ikävän?
Polttaa voisi aurinko
sen yhdellä katseella
Tappaa valo tahtoo sen,
luonnottoman ja väkevän
Siis astu valoihin,
aikasi on ohi
Anna maailmalle takaisin,
minkä siltä otit
Et enää kärsi kylmää,
ei pakkanen sinua palella
Astu aurinkoon,
peto hämärän
et enää saata piileskellä

Peloissansa nurkkaan käpertyy
lapsi viaton,
eksynyt oikealta tieltä
Tarttuu käteen petoksen,
nojaa olkapäähän vääryyden
Kuulee naurun viettelevän,
pimeässä näkee kuvan selvän;
Ei ketään muuta ympärillä
ei ketään kenen viereen käpertyä
Vain peto seuranaan hän pimeyteen vaeltaa,
etsii kotiaan turhaan vaan
Uskoo valheen,
vannoo rakkauttaan,
itsensä pois antaa,
kun yö maailman päälle lankeaa
Unohtaa huomisen,
unohtaa eilisen,
unohtaa kaikki menneet päivät

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti