Olen
rakastunut varjoon,
joka ei tule
takaisin
Eikä se
toivottu vieras oikeastaan olekaan
Olen ollut
raatona lattialla
Olen ollut
jumalattarena metsässä
Vuorovesi
vei mukanaan liian helposti
eikä vesi
edes ole vertaiseni
Vain
veriveljen valalla merkityt puut tunnistan kaltaisikseni
Yhä suren
menetettyjä vuosia
mutta silti
huudan uusille ”Tervetuloa!”
Pidän runon voimasta, joka menneistä vastoinkäymisistä huolimatta kuuluttaa tulevan tervetulleeksi.
VastaaPoistaHuhhu, kuinka voimallista! Silti, etenkin tällaisena mt-kuntoutujana, samaistun.
VastaaPoistaOlen lukenut tämän monesti. Olen vain aivan toivottoman surkea kommentoimaan. Siispä sanonkin vain, että tunnistan tässä omia tuntemuksiani. ♥ kertokoon loput.
VastaaPoista