Yksinäisyys

Kasvatan vain luita, jotka saan pitää
Kauneuden kaipuussa minut luotiin
haluttiin jotakin mikä muuttaisi maailmaa
niinpä minä synnyin maasta
mutta maa oli jäistä ja arpeutti sieluni
kun kiipesin maan pinnalle
läpi roudan, juurten lomasta,
sieltä minä synnyin
Opin itsekkääksi ja kulkutaudin lailla raivosin,
olin kateudesta tappava sairaus
En vain tajunnut ajoissa,
ettet sinä, aurinkoni,
koskaan todella kertonut kuka olet,
että tarinasi eivät koskaan kerro sinusta
Liian myöhään ymmärsin tähtien kaipaavan toisiaan,
siksi minut jätti toisten vuoksi tähtisumuni
Kuuni loistaa yhä taivaalla, mutta sen valo käy
päivä päivältä kylmemmäksi
Kaiken sen alla minä vanhenen, tulen vanhaksi
Yksinäinen noita palvomassa omia jumaliaan
Sillä en koskaan kasvattanut luita,
joita en saisi pitää
Enkä voinut ymmärtää, miksen saanut olla
se kaunein
Joksi minut tarkoitettiin
Etkä voi tappaa minua tavalla, jolla on merkitystä
Minun aurinkoni, minun tähtisumuni, minun kuuni
Veriveljen valalla merkityt puuni
Minun maani, minun juureni,
minun tahtoni